On tehtävä työtä kuin talonpoika ja ajateltava kuin filosofi - osaamista vai sivistystä?

Osaamisperusteinen ajattelu on ohjaillut viime vuosina koulutukseen liittyvää keskustelua (ks. "Maailman osaavin kansa 2020"; OKM:n tulevaisuuskatsaus 2014; Kansallisen osaamisperustan vahvistaminen 2014). Osaamisen kehittämisen näkökulma on perusteltua käytäntöpainotteisilla koulutusaloilla tai silloin, kun mietitään opetuksen monimuotoistamista. Opetuksen järjestämisessä on huomioitava, että yksilö oppii suurimman osan koulun ulkopuolisessa elämässä. Keskustelu osaamisen tunnustamisesta ja läpäisyn nopeuttamisesta on tällöin aiheellista ja etenemistä opintouralla on "jarrutettava" harkiten.

Osaamisen merkityksen korostaminen ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Voidaan kysyä, onko osaamisen käsite syrjäyttämässä sivistyksen käsitettä? Osaamisen merkitys määritetään sivistyksen edelle, koska tässä ajassa arvostetaan mekaanisia, yksinkertaisia, nopeita ja helposti ymmärrettäviä ratkaisuja. Tätä kuvastavat mm. se, että koulutuksen sisällöllistä hyötyarvoa tarkastellaan tiettyjen, nyt näköpiirissä olevien (työelämän) taitojen näkökulmasta, valmistumisaikoja halutaan lyhentää ja nuorten pitää tehdä jo varhain pitkälle elämään luotaavat valinnat koulutuksen ja tulevan ammatin osalta. 

"Osaamisen merkitys määritetään sivistyksen edelle, koska tässä ajassa arvostetaan mekaanisia, yksinkertaisia, nopeita ja helposti ymmärrettäviä ratkaisuja"

Osaamisen käsitteellinen tausta ja suhde sivistykseen

Osaamisen "käsitteellinen" perusta juontaa ammattikorkeakoulutuksen alkutaipaleelle sekä myöhempään Bolognan prosessiin. Muuttuvat työmarkkinat ovat edellyttäneet koulutuksen (teorian) ja työelämän (käytännön) välisen kuilun kaventamista. Osaaminen nähdäänkin dynaamisena ja se on konkreettisuudessaan helposti käännettävissä ajan tarpeita vastaamaan. Osaamisen kehittäminen on projekti, jossa voimat valjastetaan täsmällisesti määritettyjen tarpeiden kattamiseksi. Mäkisen ja Annalan (2010) mukaan, osaamisella tarkoitetaan työvoimapoliittisessa arkikielessä työtehtävistä suoriutumista muuttuvilla työmarkkinoilla, ja korkeakoulutuksessa. Osaamisen käsitettä on määritelty myös kompetenssin käsitteen kautta. Kompetenssi on työelämälähtöinen termi, jonka on katsottu olevan työntekijän kapasiteettia kohdata työn vaatimukset niin, että saadaan aikaiseksi työn edellyttämä lopputulos. Englanninkielinen suora vastine osaamiselle on know how - taito, mikä kuvaa käsitteen mekanistisuutta. Taidon vastinpari on tietäminen (know that), jonka ylivaltaa koulutuksessa on taitamisen painottamisen kautta pyritty usein murtamaan.

"Ilman ideaalia tai teorioita jäämme toiminnoissamme primitiiviselle tasolle, jossa pelkkien yksittäisten tosiasioiden havaitseminen ja kuvaileminen koetaan riittäväksi"

Sivistystä pidetään helposti käytäntöön kuulumattomana idealismina. On kuitenkin muistettava, että ilman ideaalia tai teorioita jäämme toiminnoissamme primitiiviselle tasolle, jossa pelkkien yksittäisten tosiasioiden havaitseminen ja kuvaileminen koetaan riittäväksi. Sivistys-käsite voidaan tiivistää yleiseksi ihmisyyttä ja yhteiskuntarakennetta ylläpitäväksi merkitykseksi. Sivistys on valistunutta tietoisuutta siitä, mikä pitää maailmamme koossa ja antaa meille mahdollisuuden elää ja kehittyä. Sivistys luo perustan antautuvalle ja ahkeralle asenteelle, jota koulutuksen sekä työelämän näkökulmista havittelemme. (ks. Ojanen 2008: 2011.)

Hyvinvoinnin edistämisen ja yhteisön menestymisen näkökulmista tarkasteltuna, meillä ei ole varaa menettää sivistystä mekanistiseen ajatteluun. Osaamisperusteinen ajattelutapa ei ole käsitteellisesti ja kulttuurisesti kestävä, koska se perustuu yksilöllistä suoriutumista painottavaan näkemykseen. Tavoitteena tulee sen sijaan olla laajempi ja syvällisempi tietämys. Tämän tavoittamiseen ei pelkkä taitamisen (know how) tai toisaalta pelkkä tietämisen (know that) painottaminen riitä. Ihmisen ymmärrys ja kehittävä, sivistynyt työotteen muodostuminen edellyttää pitkäjänteisyyttä koulutuksessa. 

Yhteiskunnan kehitys sekä menestys rakentuvat tulevaisuudessakin sivistystä arvostavan koulutuksen varaan

Elämme aikaa, jossa tietoisuus koulutuksen mahdollisuuksista on korkeampi kuin koskaan aiemmin. Pedagoginen ajattelu on niin ikään kehittynyt 2000-luvun aikana paljon. Tällaisina positiivisina tekijöinä voidaan mainita:

1. Yksilöllisyyden entistä vahvempi tunnistaminen ja tunnustaminen, mikä näkyy erilaisten oppilaiden parempana kunnioituksena ja arvostuksena. 

2. Yleinen suvaitsevaisuus ja ihmisyyden arvostaminen ovat kasvaneet. 

3. Vuorovaikutteisuus on monimuotoistunut.

4. Tiedon monipuolinen käsittely on arkipäivää. 

5. Ihmistä ja ihmisen tarpeita ymmärretään paremmin ja sitä kautta olosuhteita pyritään kehittämään jatkuvasti ihmisen kasvua edistävään suuntaan. 

"Ihmiselämästä ja organisaatioiden elämästä tulee jatkuvaa paremmuuden ja oman erinomaisuuden vakuuttelun kilpajuoksua"

Kolikon kääntöpuolena on, että yksilön osaamisen ainutlaatuisuuden korostamisen vuoksi emme enää arvosta oikeastaan mitään yleistä tiedollista tai moraalista arvokasta. Usko sivistymiseen koulutuksen avulla rapistuu. Jokainen individuaali määrittää itse, mikä on arvokasta. Näin ihmiselämästä tai organisaatioiden elämästä muodostuu jatkuvaa paremmuuden ja oman erinomaisuuden vakuuttelun kilpajuoksua. Tämä kilpajuoksu vahvistaa polarisaatiota ja tekee elämästä epävarmaa. Tulevaisuutta, vallitsevia tarpeita sekä eri toimintojen tarpeellisuutta on vaikea ennustaa.

Keskeistä on ymmärtää, että koulutus, sivistys sekä hyvinvointi muodostavat tiiviin yhteyden. Emme voi odottaa merkittävää osaamisen kehittymistä, jos ihmisen sivistyksellinen perusta ja sitä kautta hyvinvointi eivät ole kunnossa. Jos ihminen menettää hyvinvointinsa, menettää myös kaikki siihenastinen osaaminen merkityksensä. Kiireelle ja hyötymoralismille ei pidä siten antaa vallitsevaa koulutuksen eetosta. Kaiken koulutuksen tavoitteena tulee olla sivistyksen, jopa yleissivistyksen vaaliminen. Yleissivistyksen merkitys on vain jatkuvasti määritettävä uudelleen niin tietojen (know that) kuin taitojen (know how) tasapainoisena kokonaisuutena. Osaaminen ei ole siten riittävä käsite sivistyksen rinnalle tai tilalle.

J. E. Salomaan (1950) esittämä ajatus tiivistää aiheen: sivistyksessä kyse ei ole koulujen käymisestä tai käymättömyydestä. Korkeinkaan koulutus ei tee ihmisestä sivistynyttä. Viihtyäkseen työssään ja kokeakseen velvollisuuksista tyydytystä, on opittava oman tehtävänsä arvo yhteiskunnallisen elämän kokonaisuudessa. On ymmärrettävä eri ammattien tai tehtävien kulttuurinen, siveellinen, sosiaalinen ja taloudellinen merkitys. Jokaiseen tehtävään on liitettävä kasvatuksellinen ulottuvuus. On tehtävä työtä "kuin talonpoika ja ajateltava kuin filosofi".

Linkkejä aiheen taustalle

Helström. M. 2014. Suomalaisen didaktiikan kehitys. Osa 9. 

Kokko, H. 2010. Sivistyksen varhaista käsitehistoriaa. Kasvatus & aika

Mäkinen, M. ja Annala, J. (2010). Osaamisperustaisen opetussuunnitelman monet merkitykset korkeakoulutuksessa. Kasvatus & aika

Ojanen E. 2011. Mitä on sivistys?

Ojanen, E. 2008. Sivistyksen filosofia. Kirjapaja. Helsinki

OPH 2013. Maailman osaavin kansa 2020 - Koulutuspolitiikan keinot, mahdollisuudet ja päämäärät