Peractum est! Kehitetään koulua rohkeasti ilmiölähtöiseen jadigitaaliseen tulevaisuuteen

"Peractum est - jos olet nuori ja sinun tekee mieli mitellä miekkaasi tuhmuutta ja pimeyttä vastaan, niin ole varoillasi, ettei joku vanhempi, jonka on myös samoin tehnyt mieli, sano sinulle: Peractum est. Se on täytetty.  ... Siitä oli kyse jo minun nuoruudessani. Tuo riita ratkaistiin jo 80-luvulla... Varo ettei miekka hölly sinun kourastasi, sillä sitä riitaa ei ratkaistu 80-luvulla, eikä sitä ole ratkaistu vieläkään. Mutta he sanovat sen vaan siksi, että he itse ovat väsyneet eivätkä tahtoisi muidenkaan taistelevan. Peractum est! Teidän aikanne on ohitse." Näin kirjoitti Eino Leino 1903. Leinon sanat ovat niitä ikuisia sanoja, jotka kuvaavat ihmiselämän luonnetta sekä luonnollista kiertoa. Näinhän se menee.

Itse asiassa nämä Leinon sanat juontuivat mieleen, kun luin Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoitusta "Koululaisten osaaminen uhkaa rapautua". Aiheellinen teksti sinänsä, joka on herättänyt paljon mielipiteitä myös sosiaalisessa mediassa. Kirjoituksessa esitetään huolta mm. ilmiöperusteisen oppimisen sekä opetuksen digitalisaation liiallisesta painotuksesta oppilaiden osaamisen kehittymisen kustannuksella. Nämä kaksi teemaa herättävät myös keskustelua ja kirjoituksessa esitetty koulutuksen tasa-arvon edistämisen näkökulma jää varjoon. On hyvä muistaa, että opetuksen digitalisaation sekä ilmiöpohjaisuuden kehittämisen taustalla on ollut täysin sama huoli, jota kirjoittajat lähtisivät ratkomaan perustaitojen painottamisen kautta. Näin ymmärsin viestin.

Kuumetta ei voi mitata vatupassilla

Kun olen seurannut julkista keskustelua opetuksen kehittämisestä, painottuu keskustelussa oppilaan eli yksilön yksilöllisyyden korostaminen. Katson, että juuri tämä johtaa perustaitojen korostamiseen opetuksessa. Tämän vuoksi opetuksen ja sisältöjen on muututtava kokonaisvaltaiseen ja ilmiölähtöiseen suuntaan. Professori Päivi Atjonen totesi aikoinaan: kuumetta ei voi mitata vatupassilla. Tämä arvioinnin ja mittaamisen kysymys yhdistettynä tavoitteisiin ja sisältöihin, johtaa helposti ongelmiin ja argumentit siitä, että 90-luvulla jo kokeiltiin heikoin tuloksin ilmiöperusteista oppimista ovat täyttä totta. Mutta peractum est! Tuota riitaa ei silloin kuitenkaan ratkaistu!

Opetuksen kehittämisen riskinä on, että hyvää tulevaisuuden koulun kehittämistä rapautetaan - ei hallitusohjelmassa esitettyjen säästöjen - vaan yksilöllisyyden painottamisen ja sisällön omaksumisen korostamisen vuoksi. Tämä on oleellista tunnistaa opetuksen kehittämisessä, koska yhtälö johtaa vääjäämättä Salmisen ja Salmisen artikkelissa esittämään perustaitoajatteluun. Perustaitoajattelu ei edistä opetusta vaan seurauksena on opetusmetodin yksipuolistuminen. Tällaisen toiminnan tulokset sekä vaikutukset oppilaiden koulumotivaatioon tiedämme hyvin. Pidän perustaitoja sekä paikoin niiden puuduttavaakin ulkoa opettelua tärkeänä mutta perustaitojen roolia ei saa ylikorostaa. Myös ilmiöperusteisessa opetuksessa opettajien on huolehdittava siitä, että toiminta ei ole pelkkää mukavaa puuhastelua vaan kaikki tavoitteet määrittyvät opetussuunnitelmaan asetettujen tiedollisten ja taidollisten tavoitteiden mukaisesti. Perustaitoja voi oppia myös ilmiöiden kautta.

Lopuksi 

Yhteiskunnan muutos sen jokaisella sektorilla on voimakas ja tulee vain voimistumaan. Koulun on pystyttävä muuttumaan sen mukana. Uusi hallitusohjelma esittää tiukkoja säästötoimenpiteitä, jotka ovat osaltaan myös keskustelun avausta. Riskinä on, että emme uskalla pitää säästöistä johtuen päätä pinnalla, katsetta horisontissa ja luottaa viimevuosina valittuihin linjauksiin koulutuksen kehittämisessä. En usko, että haluamme sukeltaa. Perusopetuksen OPS 2014 linjaukset koulun toimintakulttuurin kehittämiseksi sekä painotukset sähköisten oppimisympäristöjen kehittämiseen eivät ole hetken hairahtelua. Ne ovat nousseet yhteiskunnan muutoksen tarpeesta, mikä näkyy mm. oppilaiden koulumotivaation ja oppimistulosten heikkenemisenä.

Nyt jos koskaan tarvitaan uskallusta kehittää. On kuunneltava erilaisia mielipiteitä, mutta jos esimerkiksi ilmiöperusteista opetusta kritisoidaan sillä, että sitä on jo kokeiltu aikanaan ja havaittu sen toimivuus tuolloin heikoksi, on todettava: peractum est! Aika ei ole tuolloin ollut muutokselle oikea. Opetuksen kehittäminen kohti digitaalista toimintakulttuuria ja ilmiölähtöistä opetusta ei ole uhka lasten ja nuorten perustaitojen kehittymiselle vaan mahdollisuus parempaan kasvuun ja koulun tulevaisuuteen.


Tätä aihetta sivuten kirjoittamiani aiempia blogeja:

Opetuksen eheyttäminen OSA 1 - ops-työtä vai touhupedagogiikkaa?

Opetuksen eheyttäminen OSA 2 - toiminnan ja aihekokonaisuuksien suunnittelu

Opetuksen eheyttäminen OSA 3 - projektimetodi eräänä työtapana toteuttaa opetuksen 

eheyttämistä

Tasapäistääkö peruskoulu - miten käy lahjakkuudelle ja yksilöllisyydelle?