Tunne itsesi - itsetuntemuksen kehittäminen on avain tasapainoiseen kasvuun ja suvaitsevaisuuteen

”Inhoan kaikkea, mitä en tunne” kuulin taannoin erään tunnetun henkilön toteavan. Inho ja viha ovat tunteita, jotka seuraavat kyvyttömyyttämme ymmärtää itseämme ja sitä kautta ympäristön ilmiöitä. Tyypillisimmillään negatiivinen suhtautuminen vierasta kohtaan on katkeruuden, kateuden ja kyynisyyden varjostamaa epäluuloisuutta. Pahimmillaan inho ja viha ilmenevät suorina väkivallantekoina. Moraali on sidoksissa kykymme ajatella sekä tuntea itsemme.

Kuva Ylen uutiset

Suhtautumistapamme ympäristöön, toisiin ihmisiin, tietoon sekä tietämiseen ovat seurausta kasvatuksesta. Eletty elämä kokemuksineen muovaa arvostuksiamme, asenteitamme ja lopulta arvojamme. Vaikka kasvatuksella on keskeinen merkitys yksilön ja sitä kautta koko yhteisön hyvinvoinnin muodostumiselle, on huomioitava että elämä rakentuu tekijöistä, joista isoon osaan pystymme varsin vähän vaikuttamaan. Ihminen sosiaalistuu muodostettuun todellisuuteen ja toteuttaa ympäristön hänelle asettamia tavoitteita. Ympäristö kasvattaa yksilöä. Puhutaan sopeutumisesta. Miellytä tai kuole, kuuluu sosiaalisen olemassaolon ehto. Toki toisinajattelijoitakin löytyy irtautuneena vallitsevasta "normaalista". Vallitseva normaali pyrkii kuitenkin palauttamaan yksilön ruotuun tai heivaamaan hänet marginaaliin kylähulluna, kiihkomielenä, idealistina tai typeryksenä. Toisaalta tämä on yhteisöä ja yhteisön järjestystä koossa pitävä voima mutta moniarvoisessa nyky-yhteiskunnassa aiheuttaa ongelmia, jotka pahimmillaan voivat purkautua ulospäin rajuinakin väkivallan ilmaisuina. Tästä todellisuuden muodostumisesta löytyy oivallinen ironisoitu kuvaus Orwellin kirjasta Eläinten vallankumous. 

Lapsen luontaisen olemuksellisuuden tunteminen ja arvostaminen on perusta tasapainoiselle kasvulle ja suvaitsevaisuudelle

Lapsen ajatellaan helposti olevan luontaisesti itsekeskeinen, mutta todellisuudessa lapsessa ilmenevä itsekeskeisyys on heijaste aikuisen itsekeskeisyydestä. Toimiva kasvatus edellyttää aikuiselta jatkuvaa omien mielihalujen syrjään siirtämistä kasvavan tarpeiden tieltä. Itsekeskeisyydestä vapautuminen edellyttää aikuiselta kasvanutta, hyvää itsetietoisuutta. Aikuisen kehittynyt itsetietoisuus sekä halu kehittää omaa itsetuntemustaan on perustana lasten ja nuorten hyvä itsetuntemuksen ja -tunnon muodostumiseen.  Aikuisen itsekeskeisyys on sen sijaan keskeinen toimivaa vuorovaikutusta ja kasvatussuhdetta estävä tekijä. 

Suvaitsevaisuutta ei voida opettaa ihmiselle viemällä häntä tuntemattomien asioiden äärelle vaan lähtökohtana on jokaisen omakohtainen halu, kyky ja mahdollisuus perehtyä tuntemattomaan ensin omassa itsessään. Kasvava ihminen on saatava näkemään ja tiedostamaan itsensä suhteessa toisiin ja ympäristöönsä. Tekstin alussa käytettiin suvaitsemattoman tai jopa rasistisen käyttäytymisen perustana olevia sanoja inho ja viha. Niiden vastakohdaksi voitaneen määrittää kunnioittaminen, rakastaminen sekä hyväksyminen. Toisen ihmisen rakastamisen ja kunnioittamisen perustana on itsensä kunnioittaminen, itsensä rakastaminen ja itsensä hyväksyminen. Lapsen itsetuntemuksen ja itsekunnioituksen perustana on hänen olemuksellisuuden tunteminen, kunnioittaminen ja rakastaminen. Rakastamalla lasta sellaisenaan, kuin hän on tähän maailmaan sattunut syntymään opetamme häntä rakastamaan itseään terveellä tavalla. Itsensä hyväksynyt ja itsensä tunteva ihminen on vapaa katkeruudesta, kateudesta, kyynisyydestä, vihasta sekä inhosta toisia ihmisiä kohtaan. 

Tämän päivän kasvatuksen haaste on, että yhteiskuntaamme on sisäistynyt ajatus kaikkien kaikkivoipaisuudesta. Uskomme lapsistamme tulevan lähes mitä vain, kunhan vain taustalla on riittävästi taloudellisia resursseja sekä valmentautumista suhteessa asetettuun tavoitteeseen. Moniko lapsi ja nuori elää elämäänsä ristiriidassa luontaiseen olemuksellisuuteensa? Tunne itsesi. Lasta ei tule alistaa itsekeskeisten tai julkisten tavoitteiden toteuttajaksi vaan antaa lapsen kasvaa siksi, mitä hän on.

Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin

Mutta mitä esimerkiksi koulukasvatuksessa pystytään tekemään kasvavien itsetietoisuuden ja -tuntemuksen kehittämiseksi? Itsetuntemuksen kehittymistä on tapahduttava niin yhteiskunnallisella kuin yksilöllisellä tasolla. Oppilaille tulisi tarjota koulutyössä mahdollisuus perehtyä nykyisen elämämme ja olemassaolomme kannalta oleellisiin tekijöihin. Koulutyön eräänä keskeisenä tavoitteena on siten oltava nykyisen ja menneen kulttuurihistorian tunteminen. Perehtymällä elämäämme sekä olemassaoloomme vaikuttaviin tekijöihin oppimme arvostamaan myös muita kulttuureja sekä niiden edustajia.  Sananlasku ”arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin” on edelleen totta 2010-luvun maailmassa. J. E. Salomaan sanoin voidaan todeta, että kansallisuus ja ihmisyys ovat toisiinsa liittyviä: ”Paras isänmaan ystävä on samalla paras maailmankansalainen.”  

Kirjallisuutta:

Hollo, J. 1927, Kasvatuksen maailma. Porvoo: Werner Södeström Osakeyhtiö

Salomaa, J. E. 1950. Tie ihmisyyteen. Kansallisen itsekasvatuksen perusteita. Helsinki: WSOY

Skinnari, S. 2003. Kuuluuko pedagoginen rakkaus nykypäivän opettajuuteen? Artikkelikäsikirjoitus. Artikkeli on julkaistu Aikuiskasvatus-lehdessä 2004/2

Wilenius, R. 1978. Snellmanin linja – henkisen kasvun filosofia. Jyväskylä: Gummerus