Positiivisen pedagogiikan päivä - Kaisa Vuorinen positiivisen pedagogiikan pilotti

Saimme Kajaaniin luennoimaan tukija, tietokirjailija, opettaja Kaisa Vuorisen. Kaisa piti päiväsaikaan seminaarin rehtoreille ja sen jälkeen iltapäivän koulutuksen kajaanilaisille opettajille. Innostavaa ja tulevaisuuteen suuntaavaa ajattelua. Sitä vain miettii, miksi emme muista, ehdi, osaa tai jopa viitsi huomioida positiiviseen pedagogiikkaan liittyviä asioita työssämme? Eräs rehtori totesikin heti alkuun, että positiivisuus, myönteinen ajattelu, oppilaan vahvuuksien, yhden, pienenkin tunnistaminen sekä siihen tarttuminen ja siitä voiman ammentaminen oppilaalle on loppujen lopuksi ainut keino, jolla voidaan tukea esimerkiksi käytösongelmista kärsiviä oppilaita myönteiseen kasvuun.

Hyvä tehdään läsnä olevaksi tekemällä meissä oleva hyvä näkyväksi ja puhuttavaksi 

Kaisa kuvasi koulujen toimintaa, joissa hyvää kielellistetään ja tehdään näkyväksi arjessa. Myönteisten sanojen tuominen luokkiin, käytäville, opettajien ja oppilaiden nähtäväksi luo yhteisen "hyvänkielen" hyvän huomaamiselle. Kieli, sanat, jotka on näkyvillä, auttavat herkistymään hyvän äärelle. Ihminen oppii huomaamaan paremmin vahvuuksia, kun ne ovat näkyvissä sanoina. Oppilas ja opettaja oppivat huomaamaan hyvää itsessään sekä toisissaan ja käyttämään myönteisiä sanoja. Myönteisten, vahvuuksia kuvaavien sanojen tulisi olla itsestäänselviä ihmiselämässä. Miksi sorrumme kuitenkin helposti valittamiseen ja negatiivisen ajatteluun? Kun elämä takkuaa, on raskasta ja vastoinkäymisiä, myönteisyys ja positiivisuus ovat vaikeita löytää, tunnistaa. Sille ei ole helppoa löytää voimia. Tällöin ihminen hakee energiaa jaksamiseensa helpon eli negatiivisen kautta - valittamalla, suhtautumalla varauksella, sättimällä, nujertamalla toista, pahimmillaan pahoinpitelemällä lähellään olevia tai tielleen sattuvia.

Pahasta on vaikea päästä hyvään: perheiden vaikeat taustat, perheen rikkonaisuus, vanhempien työ- tai taloushuolet, väkivalta tai yleinen elämisen epävarmuus aiheuttavat sen, että tällaiselta taustalta ponnistaminen arkeen on haaste monelle lapselle ja myös aikuiselle. Kaisa kuitenkin painotti, että lapsiin voidaan  vaikuttaa myönteisesti, mutta pienin askelin. Myönteisyyttä voidaan oppia. Koulussa voidaan käyttää esimerkiksi myönteisten asioiden päiväkirja. Alkuun myönteisten asioiden kuvaaminen on vaikeaa mutta tuetusti ja sinnikkään harjoittelun avulla lapsi oppii näkemään ja kielellistämään myönteisiä asioita ympärillään.


Tekemisen kautta löytyy onni ja elämän tarkoitusta

Luennolla kysyttiin, miten kouluun luodaan myönteinen ilmapiiri. Tunteet tarttuvat. Se, että huomioidaan työkaverit ja oppilaat myönteisesti, kuunnellen ja aidosti hymyillen, on lähtökohta hyvän hengen rakentumiselle. Lisäksi tarvitaan työtä ja mahdollisuus onnistua. Sinnikkäästi työtä tekemällä mahdollistuu onnistuminen ja omien vahvuuksien löytyminen niin lapsille kuin aikuisille.

Kaisa totesi onnellisuuden perustuvan osaltaan mahdollisuuteen innostua ja uppoutua työhön ja kokea sitä kautta onnistumista sekä löytää omia vahvuuksia. Itse ajattelen, että luottamus ja luottamuksen osoittaminen ovat lähtökohdat onnellisuutta ruokkivalle ilmapiirille. Hyvässä työyhteisön ilmapiirissä osoitetaan toisille, että häneen luotetaan. Luottamusta henkivässä ilmapiirissä kenenkään ei tarvitse pelätä tekemistä, siellä saa kokeilla, onnistua tai epäonnistua. Luottamusta seuraa tekemisen meininki, mikä on tärkeintä. Tyyli on vapaa, kunhan tavoite on selkeä, yhdessä sovittu ja toiminta ei loukkaa ketään. Onnistuneeseen lopputulokseen on monta erilaista tietä. Se, miten itse ajattelisin asioiden sujuvan ja niitä tehtävän ei ole se oikein tie. Tärkeintä on, että ihmiset tekevät töitä yhteisesti sovitun suuntaisesti. Lopputuloksesta ei välttämättä tule täysin opettajan tai johtajan mielen mukaista. Tämä on tärkeää hyväksyä, että ihmiset uskaltavat tehdä. Luottamuksen ilmapiiri on tie uskaltavalle tekemiselle ja sitä kautta Kaisan painottamiselle uppoutumiselle ja onnellisuutta edistävän flown syntymiselle.

Koulun kehittämisen suunta

Vuorinen painotti, että perusopetuksen keskeiset tehtävät ovat:

1. Oppilaiden ohjaus, 
2. kiinnostuksen kohteiden ja vahvuuksien tunnistaminen, 
3. myönteisen minäkuvan ja ajattelun vahvistaminen, 
4. toiveikkuuden rakentaminen tulevaisuutta kohtaan.

Oppimista tapahtuu kaikkialla. Lapsella on muutakin elämää kuin koulu ja oppimista tapahtuu muuallakin kuin koulussa. Oikeastaan paljon enemmän muualla ja tulevaisuudessa entistä enemmän muualla kuin koulussa. Tämä muualla opittu on osattava valjastaa osaksi lapsen akateemista kasvua. Koulun on muututtava tässä suhteessa. Koulu ei ole enää paikka, jossa opetetaan vain opsiin määritetyt sisällöt ja annetaan valmiudet jatko-opiskelulle. Koulun on oltava mahdollisuuksien muodostumisen ja voimavarojen syntymisen keskus (ks. Oppiminen ei rajoitu vain kouluun - tunnistetaan ja tunnustetaan tämä paremman kasvun tukemiseksi!; Osaaminen kehittyy tekemällä ja osaamista jakamalla.)

Oppilaille on luotava myönteistä käsitystä itsestään, myönteistä tulevaisuuden kuvaa ja haaveita sille, mitä haluaa tulevaisuudeltaan. Aikuiset välittävät paitsi tunteita myös uskomuksia lapsesta - mihin pystyn, mitä osaan, mitä voin osata, mihin voin pystyä. Lapselle uskomukset omasta itsestään ja kykeneväisyydestään kehittyvät jo varhain. Me aikuiset olemme näiden uskomusten takana. Opettajan ja vanhemman on oltava tarkka, miten lapselle asioita hänen osaamisestaan ilmaistaan. On oltava tarkka, millaista kieltä käytämme.


Lopuksi

Vuorisen luento oli innostava, ajatuksia herättävä. Tekevä ja unelmoiva ihminen on onnellinen. Positiivinen pedagogiikka rohkaisee luottamaan omiin kykyihin. Positiivisuutta voi oppia ja se voi tarttua. Positiivisia sanoja on opeteltava. Kun luennon aikana täytyi miettiä itsestä viisi myönteistä vahvuutta, jäi lista lyhyeksi. Syynä on ehkä itsekritiikki mutta ennen kaikkea kyvyttömyys löytää myönteisiä käsitteitä. Koulut, joissa myönteiset, vahvuussanat ovat jatkuvasti näkyvissä, osataan näitä sanoja käyttää omien ja kavereiden vahvuuksien tunnistamiseksi ja näkyväksi tekemiseksi. Iltapäivästä kajaanilaiset opettajat pääsevät (pääsivät) kuulemaan Kaisan luennon. Toivon, että se herättää innostusta opetuksen kehittämiseen. Toivon myös sitä, että koulut ottavat vahvuussanoja aktiivisesti käyttöön kouluissa ja laittavat niitä seinille näkyviin, muistiksi ja käyttävät niitä koulutyössä lasten vahvuuksien todentamiseksi.