Onko opetussuunnitelmalla merkitystä ja muutosvoimaa?

Opetussuunnitelma on keskeinen opetusta ohjaava ja määrittävä asiakirja. Jotta opetussuunnitelmalle saadaan luotua syvällinen opettajuutta sekä koulun toimintakulttuuria ohjaava merkitys, on ymmärrettävä mikä on opsin merkitys koulutyölle. Tämä merkitys kestää aikaa ja se on suhteellisen universaali:

1.  opetussuunnitelma on yhteiskunnallisen päätöksenteon tuotos, jolla ohjataan, kontrolloidaan ja suunnataan koulun toimintaa niin, että koulu pystyy toteuttamaan yhteiskunnan sille asettamia kasvatustehtäviä

2.  opetussuunnitelma on didaktinen väline, jonka tarkoituksena on auttaa opettajan työntekoa.

Opetussuunitelma on opettajuuden sekä koulun toimintakulttuurin muodostumisen perusta

Opetussuunnitelma on avain koulun toimintakulttuurin muutokselle. Opetussuunnitelman vaikutus koulutyön ohjaavuuteen on ollut kuitenkin huteraa, koska opettajat suhtatuvat opetussuunnitelmaan eri tavoin. Opetussuunnitelman kieli koetaan vieraaksi sen suurpiirteisyydestä tai epämääräisyydestä johtuen. Opettajat kokevat myös nykyisten voimassa olevien perusteiden tarjoavan vain vähän konkreettista tukea opetukselle. Opetussuunnitelmaa on korvattu selkeämmillä, opetuksen suunnittelua helpottavilla oppikirjoilla, mikä on johtanut siihen, että koulun toimintakulttuurissa painottuu atomistisuus ja oppimäärien suorittaminen. Tätä kuvastaa hyvin niin kutsuttu opetuksen rokotusteoria, jonka mukaan:

Äidinkieli ei ole samaa kuin historia ja historia ei ole luonnontiedettä, joka puolestaan ei ole esimerkiksi kuvataidetta. Kuvataide, musiikki ja liikunta ovat toisarvoisia aineita ja kielet, historia sekä matematiikka ja luonnontiede ovat pääaineita. Oppiaine on siten jotain, jonka ottaa ja kun sen on ottanut, sitä on ollut. Ja kun sitä on ollut, siihen on immuuni, eikä sitä tarvitse enää ottaa. (Neil Postman & Charles Weingartner.)

Asiakirjana ops on laaja ja sen sisäistäminen vaatii paljon työtä. Ilman ohjausta ja yhteistyötä opettajan perehtyminen opsin sisältöihin voi jäädä ohueksi, jolloin suunnitelma koetaan opetukselle merkityksettömänä. Koulujen olisikin varattava säännöllisesti yhteissuunnittelussa aikaa opetussuunnitelman sisältöjen käsittelyyn. Ei riitä, että ops on laadittu kerran, jonka jälkeen voidaan keskittyä opetukseen ja palata opetussuunnitelmaan satunnaisesti esimerkiksi arviointien yhteydessä. Opetussuunnitelmatyö eli sen sisältöjen ja periaatteiden toimivuuden arviointi sekä mahdollinen toiminnan tarkentaminen tästä seuraavan analyysin perustalta on keskeinen osa opettajien työtä.

Toimintakulttuurin muutokselle puolestaan ei ole olemassa yhtä selkeää reittiä muutoksen monitahoisuudesta johtuen. On huomioitava vallitsevat ja kirjoitetut arvot sekä opettajien ihmiskäsitys, jotka ohjaavat keskeisesti opettajien näkemystä siitä, mitä hyvä opetus ja oppiminen ovat. Koulujen johtajat ovat erittäin merkittävässä roolissa toimintakulttuurin kehittämisessä. Voidaan paatoksellisesti todeta, että mikä on ylhäällä, on myös alhaalla. Ulla Ojalammi kirjoittaa uusimmassa blogitekstissään  "Rehtori muutoksessa" ansiokkaasti rehtorin roolista ja tarvittavasta tuesta muutosprosesissa http://navjohtamiseen.blogspot.fi/. Yksittäisten opettajien intressit aliarvioidaan myös helposti muutoksen teossa. Ivor Goodson kuvaa teoksessaan "Opetussuunnitelman tekeminen" yksittäisten opettajien osuutta toimintakulttuurin muutoksessa, joka on usein merkittävä sytyke laajemmalle liikkeelle. Kun katsotaan ops-2016 luonnoksista annettua palautetta sekä kuullaan kentän tuntoja muutoksen tarpeista, voidaan tahtotilan todeta olevan tällä hetkellä koulun toimintakulttuurin muutokselle suotuisa. Jotta pidämme suomalaisen perusopetuksen huipulla ja siinä kunnossa, että lapsemme saavat maailman parhaat lähtimet aikuisuuteen, tarvitaan nyt määrätietoisesti johdettua työtä hyvän opetussuunnitelman ja uudistuvan koulun toimintakulttuurin aikaansaamiseksi.

Uusi opetussuunnitelma mahdollistaa muutoksen

Käsillä olevan ops-uudistuksen tavoitteena on peruskoulun toimintakulttuurin muuttaminen vastaamaan 2000-luvun lasten kasvun tarpeita moniarvoisessa, globalisoituneessa tietoyhteiskunnassa. Uuden opetussuunnitelman laadinnasta voidaan nostaa muutama tekijä, jotka puoltavat sen mahdollisuuksia rakentua eläväksi ja ymmärrettäväksi osaksi opetuksen suunnittelua ja siten edistävän toimintakulttuurin muutosta:

1.  opetussuunnitelman laadintaprosessi on ollut alusta alkaen laajasti eri toimijat osallistava

2.  opetussuunnitelmaa on laadittu hyödyntäen interaktiivisia työkaluja ja kuntakohtaisen opsin laadintaa on ohjattu vastaavaan suuntaan

3.  opetussuunnitelmasta tehdään sähköinen, ketterästi päivitettävä elävä asiakirja

4.  yleisen osan ja sisältöosan suhdetta on jäntevöitetty niin, että sisältöjä ei voida käsitellä ilman, että määritellään ja huomioidaan arvot, toimintakulttuuri sekä opetusta ohjaava oppimiskäsitys

5.  laaja-alaisen osaamisen alueet ja niiden huomiointi velvoittaa koulut arvioimaan entistä tarkemmin opetustaan ja oppimisympäristöjen toimivuutta

6.  laaaja-alaisen osaamisen alueet tuovat opetukseen vahvan kasvattavan otteen, jonka avulla pystytään tukemaan kestävän osaamisen kehittymistä

7.  lukuvuosisuunnittelun merkitys vahvistuu, mikä tekee opetussuunnitelman käsittelystä ja opetuksen arvioinnista säännöllisen velvoitteen kouluille

8.  opettajien yhteistyön rooli sekä yhteistyön tekeminen eri sidosryhmien suuntaan on määritelty vahvasti perustetekstiin

Jatkossa tulen kuvaamaan osana tätä blogitekstiä opetussuunnitelman eri teemojen (mm. opetuksen eheyttäminen, osallisuus, oppimisympäristöt sekä työtavat) toteuttamista ja teoreettisia taustoja.

Kirjallisuutta tekstin taustalla

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet : luvut 1-12 (luonnos) http://www.oph.fi/download/160358_opsluonnos_perusopetus_luvut_1_12_19092014.pdf

Mikko Saari 2006. Kielikylpyopetuksen kulttuuripedagoginen perusta http://herkules.oulu.fi/isbn9514282485/isbn9514282485.pdf - tässä väitöskirjassa on käsitelty seikkaperäisemmin mm. opetussuunnitelman roolia lapsen kasvua tukevan opetuksen perustana. Kirjan luvusta 8 pääsee käsiksi tarkemmin aiheeseen sekä lähdeteoksiin.

Janet Salminen ja Tiina Annevirta. Opetussuunnitelman perusteiden välittämä ohjaus - mitä, kenelle ja miksi? Kasvatus-lehti 4/2014. Suomen kasvatustieteellinen aikakausikirja.

Neil Postman & Charles Weingartner. 1970. Uutta luova opetus. (suom.) Arrakoski, O. Teaching as a Subersive Activity. Jyväskylä. Gummerus.