Laitetaan koulutyössä hyvä kiertämään! Yhteistyöllä tuetaan koulutyön mielekkyyttä, jaksamista sekä opettajan työn tuottavuutta

Kriittisyys on kehityksen suola. Terve kriittisyys ja terve kritiikki pitää jalat maassa ja mielen virkeänä. Samanmielisten hymistelevässä ilmapiirissä mikään ei pitkänpäälle edisty. Myös ajattelun kehittyminen toiminnassa voi jäädä tasolle, josta matka seuraavalle tasolle on pitkä. Kriittisyydessä puolestaan piilee riski, että siitä ei ole pitkä matka kyynisyyteen, joka lopulta väsyttää ihmiset ja tapaa ilon tehdä työtä eteenpäin pyrkivällä asenteella. Perusopetuksen ops-uudistus aiheuttaa takuulla erilaisia tunteita opettajissa vaikka perusteluonnoksista saatu valtakunnallinen palaute on ollut 95 prosenttisesti positiivista ja toimintakulttuurin muutosta tukevaa. 

Kainuulaisia opettajia oli tällä viikolla kahteen otteeseen koolla orientoitumassa opisin perusteluonnosten sisältöön. Tilaisuudet herättivät vilkasta keskustelua sekä joitain erittäin mielenkiintoisia näkemyksiä siitä, mikä todellisuudessa muuttuu uuden opsin myötä ja onko opettajien yhteistoiminnassa, erityisesti oppimateriaalin ja osaamisen jakamisessa mitään järkeä. Jälkimmäinen teema on herättänyt myös valtakunnallisesti keskustelua materiaalien oikeuksista ja jakamisen velvollisuuksista sähköisten oppimisympäristöjen ja omatekoisten materiaalien käytön laajetessa. Tämä keskustelu herätti minut miettimään näitä kysymyksiä ja jälkimmäiseen pyrin hakemaan yhdenlaista näkökulmaa, miksi osaamisen jakaminen sekä yhteistyön tekeminen kannattaa.

Oma näkemykseni on, että opettajien yhteistyö sekä tietämisen ja taitamisen jakaminen kannattaa. Opettajien yhteistoiminnan ja osaamisen jakamisen avulla tuetaan 1) opettajien työssä jaksamista, 2) koulutyön kehittymistä uuden opsin esittämässä suunnassa ja 3) erityisesti koulutyön kaikkinaista mielekkyyttä sekä sitä kautta oppimismotivaation kehittymistä

Kajaanissa on toteutettu opettajien tiimityön erilaisia malleja (riippuen koulun koosta ja rakenteesta) yhä syvenevin työmuodoin lukuvuodesta 2007 - 2008 alkaen. Alkusysäyksen tiimityön kehittäminen sai aktiivisten rehtoreitten aloitteesta ja halusta kehittää koulutyötä edellä esitetyn kolmen tekijän suunnassa. KELPO-kehittämistoiminta ja sittemmin vuonna 2010 uudistunut lainsäädäntö ja kolmiportainen tuki ovat suuntautunueet vahvasti tiimityön / yhteistoiminnan idealle. Kajaanissa on tältä pohjalta kehitetty mm. samanaikaisopetusta ja oppimisympäristöjä koulujen laajassa yhteistyössä. Tavoitteena on ollut osaamisen ja hyvien käytänteiden jakaminen. Ideoita parastetaan toinen toisilta. Koulujen sisällä ja koulujen kesken on järjestetty pedagogisia iltapäiviä ja pedagogisen kehittämisen ryhmät ovat pyrkineet kehittämään ja tukemaan koulujen hyvien käytänteiden jalkautumista luokkatasolle. Lukuvuosisuunnitelmien tavoitteet ovat laadittu koulujen ja rehtoreitten keskinäisessä yhteistyössä ja niiden toteutumista on myös arvioitu yhdessä. Kajaanissa keskeinen tavoite on se, että jokainen koulu on Kajaanin paras koulu. Koulut eivät kilpaile keskenään epäterveellä, epätasa-arvoa edistävällä tavalla, josta viimeaikoina on myös valtakunnallisesti käyty keskustelua.

Tiedon ja osaamisen jakamisen kannattavuutta voidaan kyseenalaistaa sillä, että jos opettaja on esimerkiksi nähnyt useamman tunnin vaivan jonkin tehtäväkokonaisuuden laadintaan, ei hänen ole mikään pakko jakaa materiaalia muiden käyttöön, ainakaan ilman korvausta. Opettajalla on tällöin oikeudet materiaaliin. Yhtä mieltä voidaan olla siitä, että pakkoa ei ole ja oikeudet ovat tekijän mutta yhtälailla voidaan miettiä, kannattaisiko jakaa? Asiaa pitää tarkastella vaikkapa kollegiaalisuuden, hyvän yhteishengen tukemisen, työhyvinvoinnin, oppimisen edistämisen, opettajan ammatin arvostuksen kasvun tai jopa julkisen toiminnan tuottavuuden näkökulmista? Väitän, että nämä kaikki ja lukuisa joukko muita hyötyarvoja on luettavissa siitä, että opettajat opettelevat ja haluavat tehdä yhteistyötä ja jakaa osaamistaan toisille - laittaa hyvän kiertämään. Kansantaloudellisesti on jopa kestämätöntä ajatella, että esimerkiksi Kajaanin kokoisessa kaupungissa lähes 300 opettajaa tekisi kukin kymmeniä tunteja yksin päällekkäistä työtä, kun sama asia voidaan tehdä yhteistyössä, tietoa ja tuotoksia jakaen huomattavasti tehokkaammin, vaikuttavammin ja kehittyvällä otteella! Olisiko tästä laskettavissa jopa taloudellinen hyöty yhteiskunnalle?

Tiimityön, parastamisen ja pedagogisen kehittämistoiminnan mallia olen nimittänyt niin kutsutuksi piilaakso-syndroomaksi. Piilaaksossa alueen innovatiivinen ja taloudellinen menestys on perustunut pitkälle siihen, että ihmiset ovat jakaneet tietoa ja osaamista toisilleen On ymmärretty, että jokainen pystyy hyötymään ja menestymään, kun toinen vierellä onnistuu.